Aaaaaaaaaargh. Hercules otti kuvan pari päivää sitten kun pelleilin makuuhuoneessa aamulla klo 6 huonosti nukutun yön jälkeen. Alkaisko tää olla näitä viimosia pötsikuvia....? Eihän se enää tästä kasva....? Eihän....?

Suurin ylläri on ollut varmaan se, etten saanut arven arpea vaikka pötsille kokoa tulikin. Vieläkin se könöttää aika erillisenä kumpuna, näkee selvästi missä Xena on ja mistä Bubban asunto alkaa. Odotin jotenkin sellaista plösömpää kokonaisuutta, jossa kaikki sulautuisi yhteen. Jos ennen kuvittelin olevani muodoltani "egg on sticks", niin ei, en ollut. NYT OLEN. Omena, muna, pallo... Ikuisesti amen. 

Tänään olen listaillut mielessäni mitä kaikkea aionkaan kokeilla kunhan tästä taas saan omistusoikeuden omaan kroppaani.... Oi... leikkeleitä, juustoja, kahvia (ei vain ole maistunut Hobon vierailun jälkeen), ei tarvitse enää kytätä, että onkohantämänytpastöroitua..... Ihanaa, että pääsen näin kesällä nauttimaan tapaksista ja sopivasti grillatuista lihoista, jotka voi jättää pinkiksi keskeltä... Kuolahan tässä alkaa valua kun kaikkea tätä variaatiota ajattelee! Ai miten niin olen herkkuperse??? Ite oot! 

Viikendejä teillekin, stalkkerit. Kerron sitten maanantaina kunhan ollaan käyty sairaalassa ja lääkärillä, että mikä on toimintasuunnitelma. Tiistaina on Herculeksen syntymäpäivä, joten vaikka haluaisin jo maanantaina lähteä käynnistykseen, Hercules tuskin suostuu siihen, sillä olisi todennäköistä, että poikien pitäisi sitten jakaa synttärikakku ikuisesti... Ja sitähän ei kaksi pahkapäähärkää ikinä sulattaisi. Joten.... pysykää kanavalla.