Luulin pahoinvoinnin olevan enää lievän etomisen asteella mutta väärässä olin. 

Aamulla olin valmistelemassa Herculekselle aamiaista ja voitelemassa paahtoleipää kun pahoinvointiaalto iski. Juoksin talouden ainoaan kylpyhuoneeseen ja koputtelin oveen hokien Herculekselle, että excuuuuuuse me.....excuuuuuuuse me.....

Hercules, joka kutsuu minua nimellä "The Polite Puker" (Kohtelias Oksentelija) koska pahoittelen aina vuolaasti ennen oksentamista, loikkasi ulos kylpyhuoneesta ja pääsin vapauttamaan taas aamuvitamiinit takaisin luontoon. Hyööööööö.

Koska olin jättänyt pitkän tukkani auki, tuo uhkaili tulla minun ja oksennuksen väliin. Luonnollisesti yritin taistella mahdollista mahanestetukka-yhdistelmää vastaan laittamalla hulmuharjaani korvani taakse. Jossain vaiheessa Herculeskin tuli pitelemään hiuksiani ja paijaamaan päätäni. 

Palasin Saint Georgen jälkeen aamiaisen ääreen ja yhtäkkiä Hercules huudahti "Mitä hittoa sulla on korvassa?????" samalla kun sipaisi korvaani sormellaan. 

"VOITA???!!!!"

Voitelin paahtoleipää --> meni yli reunan --> pyyhkäisin kädelläni --> samalla kädellä yritin laittaa hiuksiani korvan taakse --> voita korvassa. Duh.

Tänään Hercules on Englannissa, huomenna Italiassa ja torstaina Tanskassa. Samalla meikäläinen odottelee seulontatuloksia, joista soittelee lomaileva omalääkäri (ei halunnut huonon englannin omaavan hoitsun soittelevan koska siinä voi mennä puurot ja vellit sekaisin). Mitä jos niistä löytyykin jotain? Argh....