Taidan alkaa pitää tuhrupäiväkirjaa. Pariin päivään ei mitään, tänään taas hyyyyvin vähän (tähän mennessä). Tissit oli yöllä kipeät mutta ei pahemmin tänään. Uutena kaverina ummetus, josta en kärsi muutoin koskaan. Jo viikon kestänyt hirveä maku suussa lienee saaneen selityksen...? Kurkussa myös tänään joku ihme rakkula, joka raapii kivasti. Kipeä se tai kurkku ei ole. Jää tarkkailuun. 

Olo suhteellisen rauhallinen, joka yllättää ainakin minut. Jos tämäkin menee taas kesken niin se on mennäkseen, mielummin nyt kuin myöhemmin. Mulle tuo lohtua se, että me selvästi raskaudutaan helposti, joten vaikka tämäkään ei onnistuisi, se ei ole meidän ainoa ja viimeinen mahdollisuus raskauteen. Näin ajattelen. Tai ainakin yritän ajatella. Niin kauan kun tuhru ja tiputtelu on kaverina, en ole muuta kuin ällöpessimisti, sori muut iloiset pissatikkulaiset, jotka jo ostelette mielessänne vaunuja ja harkitsette nimiä... Tästä blogista ei ikinä tule haaveiluhössönlössöblogia. Tarkoituksena on päästää se negatiivinen ja ruma puoli ulos, jotta en märehtisi näitä ajatuksia vain paisuvan pääni sisällä. 

Mutta, asiaan. Eikö Xena sanonut, että paikat olivat alhaalla ja auki? Jep. Mutta lauantaina (vielä kun olin 150% varma menkkojen alusta) kokeilin paikkoja ja jostain syystä nipukkanapukka oli lähtenyt vaeltamaan/seikkailemaan ylemmäs ja oli enempi kiinni. Tällöin kävelin Herculeksen tykö ja ilmaisin, etten ollut yhtään tilanteeseen tyytyväinen. Tyytyväinen ollut en. Ei. En ollut. Tyytyväinen, siis. En yhtään. Tuliko selväksi? 

La-su yönä näin unta, että tein positiivisen raskaustestin. Aamulla tutkin ensin housujen sisällön (ei mitään) ja aloin olla varma, että jotain on tapahtunut sittenkin. Jomotukset ja nippailut, jotka pistivät ajattelemaan, että vuoto alkaa hetinytehkäjopaeilen, olivatkin ehkä jotain muuta. Daisarit olivat myös kipeät mutta niin ne ovat aina PMS:n aikaan myös. Kun Hercules meni ottamaan päikkärit, päätin tehdä testin, jotta saisin sulatella tulosta ensin rauhassa itse, oli niitä viivoja yksi tahi kaksi. 

Koska olin syönyt ison lautalsellisen keittoa ja juonut mehua, pidättäminen oli vaikeaa. Tunnin taisin pystyä (samalla kun pidin itseäni kiireisenä kaalikääryleitä rullatessani).

Pissanpidättelypuuhastelua Xenan tyyliin.

Sydän kovasti hakaten dippasin testin ja laitoin lattialle. Katsoin testin etenemistä ja kun virtsa ehti ensimmäisen ikkunan puoliväliin, siihen häi heti todella vahva viiva. Ahaa. Taisi olla kontrolliviiva, ajattelin. Otin kääreen käteeni. Kumpi noista ikkunoista nyt oli se kontrolli ja kumpi se testi....Jaa, toinenkin viiva. Viturallallei. Kummatkin viivat tulivat tosiaan tasavahvoina alle kymmenessä sekunnissa esiin. 

No mitäs nyt sitten? Ei mitään. Hengailua. Normimenoa. Koulu alkoi tänään, joten yritän pitää itseni kiireisenä vaikka väsymys onkin aika jäätävää. Tuhru pitää pessimistin varpaillaan, eli haaveilua en aio harrastaa. Lääkäriin varataan aika ja kerrotaan, että mysteerivuoto rules... Katsotaan sitten miten edetään. 

Kämpän siivoaminen odottaa (meillä on tänään vapaapäivä ja koska sää on tosi nurja, oleillaan sisätiloissa), joten se on hipsanssaa, kaiffarit!

Edit:

Clear Blue antoi 3+. Kuinka se on mahdollista (KP33/30-35?)? No, ei se mitään. Lisää tuhrua, joten... En ole toiveikas, en. Ei näillä spekseillä.