Meinas unhoittua meidän kihlavuosipäivä eilen, hupsistaheijaa, rapatessa roiskuu ja elämä on laiffii. Oli täysi onnenpotku, että sen huomasin. Viime vuonna unohdettiin se (ylläripylläri), joten pistin Herculeksen kalenteriin siitä muistutuksen (laitoin toki myös omaani mutta se ei jostain syystä osaa synkata sitä mun puhelimeen, joten se jäi Outlookin syövereihin, jota en koskaan käytä). 

Herculeksen iPad alkoi hälyyttää (jota en myöskään koskaan käytä mutta nyt oli se BB 24/7 äläköimässä) vuosipäivästä. Pää kenossa katselin sitä ilmoitusta (taustalla BB-Andy veteli juomiaan ja mutisi itsekseen), otin kihlasormukseni pois sormesta ja katselin kaiverrusta. 5.9.2009. No perskuletto. Ja eiku Herculekselle soittoa, että tuleeko mitään mieleen mitä se olis ehkä mahdollisesti tehnyt muutama vuosi takaperin. Nope. Nada. Syvä hiljaisuus. 

X: Nii. Kun veit mut Tallinnaan.

H:.....Mä vein sut sinne monta kertaa....? 

X: Joo, mutta tällä kertaa satamassa meitä odotti limusiini...?

H:....Eikä..... Ei..... Eihän....?

X: Ja hotellin sänky oli koristeltu ruusun terälehdillä?

H: Mut eihän se tänään.....?

X: Tarkistin just sormuksesta. On se. 

H: Mutta mulla on tänään vierailevien konsulttien kanssa illallinen?

X: Niin ja olit Miamissa meidän hääpäivänä, neljä päivää sen jälkeen kun olin kokenut keskenmenon, jolloin olit muuten Amsterdamissa. Juu. (Sarkasmia pukkas, myönnetään.)

H:.....Sekunti. *muminaa taustalla* Okei, peruttu. Nähdään kohta.

Tunnin päästä tuo saapui kotiin kukkapuskan ja pusujen kera ja tilattiin iranilaisesta raflasta safkat. Olin valmistanut myös (taas) omenasosekääretortun (koska siihen ei tule niin älyttömästi sokeria eikä yhtään rasvaa, joten parempi kuin esim. mokkapalat, joka on se syntisempi cousin from the country, jonka kanssa hengaillaan vain silloin kun pyritään diskoon alaikäisenä sisään). Sitten vetreytettiin tovi mun selkää (=sensuroitu) ja herkisteltiin sylikkäin meidän parisuhdetta. Monen vuoden matka on tullut tässä jo tallattua.

Kaiken kaikkiaan siis oikein onnistunut iltama.  

Ja jottette luulisi, että me oltais yltiöromanttisia vaahtokarkkeja syöviä lässynlässyn lällyjä, tässä ote siitä, miten se itse kihlaus tapahtui miehen eleistä huolimatta (sori, kirjoitin sen englanniksi enkä aio sitä nyt kääntää). Heitin sen Feissariin kihlakuvan kera ja se sai kovan suosion. Niin tyypillistä meille. Me ollaan...."Spessuja."

"4 years ago Hercules asked me to marry him. I replied "fuck off"... but only because I didn't understand he was actually and for real proposing to me. I mean, who in their right mind would ever propose to ME??? Since then, September 5th has been known as the "fuck off anniversary". Indeed. May there be many more, my love. And PS. Fuck off already. ♥"

----

Ja vedänpä langat takaisin otsikkoon. KP23. Viime kierrosta (KP24-->) jäi traumat, eli tässä kauhunsekaisin fiilarein odotan tuherotuhrun ilmaantumista.

Älä tule paha tuhru....tule....öööö..... ei ole olemassa hyvää tuhrua, joten pidänpä pääni kiinni. Älä per**le tule. 

Muoks: Helsingin viikonloppukeikka tuntuis toteutuvan lokakuun alussa, ooämgee!!! :) :)