Joku vois kuvitella otsikosta jotain tosi ronskia, mutta minä kalkkis se vaan viittaan tähän.

Tää kuumuus sulattaa mun aivot. Käytiin eilen illalla katsomassa ilotulituksia ja keskellä yötäkin oli vielä tosi tuskaisaa ulkona. Käväisy järven rannalla kuitenkin oli kaikin puolin kiva, sillä hengailtiin letkeästi Herculeksen kollegan kanssa pari tuntia. Pidän tätä iltaa hyvänä merkkinä, sillä olen vältellyt sosiaalisia tilanteita surun ollessa akuutti. En ole halunnut valehdella olevani ok jos joku sattuisi sitä kysymään... mutta en ole halunnut ladota ahdistustani muiden päällekään. Eli lopputuloksena on ollut välttely. 

Nyt olen taas valmis tapaamaan uusia naamoja ja olemaan oma itseni, koska olen aikuisten oikeasti aikaslailla ok. Ei tarvitse enää valehdella. Ja kuten aina, kollega tietenkin tykästyi kovasti, osoitteli mua etusormellaan ja laukoi miehelleni "mikä tää on, mistä tällaisia löytää?" :-D Eli olin pitkästä aikaa.... itseni. Vapauttavaa. :)

Tänään oli aikomuksena tehdä kalaa... Mutta eihän meillä ollutkaan enää pakkasessa kalaa kuten olin muistavinani... Joten päätin tehdä tandoori-kanaa mutta ans olla, puolet tarvikkeista puuttui, jouduin sämpläämään ja kikkailemaan (intialaisessa ruoassa on tosin se hyvä puoli, että vaikka jokin ainesosa puuttuisi, se ei niin haittaa). Ja tämä helteen sulattama kana-aivo pisti reseptiin kuuluvan sitruunaan mikroon hetkeksi, jotta mehut tulisi ulos herkemmin.

Niin.

Paitsi että dementikko unohti sen kahdeksi minuutiksi mikroon kun jatkoi marinadin tekemistä... Kunnes kuului BUUUUUUUUUUUUUUM ja TTTTTTTTSSSSSSSSSSSSSSHHHHH. Näin. Tää on niiiin mun päiväni taas, ettei tosikaan. Maistuis varmaan sullekin!

No, nyt on sämplätty kana kohta valmis, saas nährä pitääkö tästä lähteä vielä mäkkäriin... 

Muoks.

Ja jotta iltamani olisi oikein super onnistunut, päätin leipasta Herculekselle aprikoositoscapiirakan. Näyttää oksennukselta leivinpaperilla. Ja sama sämpläys jatkui kun voita ei ollutkaan tarpeeksi (hui hai, öljyä sitten), mantelilastuja ei ollut nimeksikään (no mantelirouhe kelpaa, eiks je?) ja tölkkiaprikoosien sijaan on tuoreita aprikooseja. Hercules naureskeli, että näinkö paljon mä häntä rakastan.... ison oksennuksen verran.... Jeps. Näinpä paljon juuri. ;)