Kun Hercules kertoi muutaman päivän työmatkastaan Moskovaan, väläytin ajatusta siitä, että tuo varaisi lennot Helsingin kautta, jotta voisin lähteä mukaan sen sijaan, että jäisin kotiin kahdestaan Bubban kanssa. 

Idea meni läpi ja näin lähdettiin koko poppoo Helsinskiin aivan liian monen laukun ja hermostuneen mutsi-ihmisen kanssa. Lennon laahattua myöhässä (kuten aina), valmistelut menivät päin honkia ja pääsin näyttämään henkistä keskaria kaikille, jotka sanovat pienten vauvojen kanssa lentämisen olevan helppoa kun "nehän nukkuu koko matkan". 

No ei nukkunut. Ei todellakaan. Kolmen tunnin kiljuminen oli oikein rentouttavaa meidän lisäksi myös kanssamatkustajille. Bubban keuhkot ovat erityisen hyvin kehittyneet. Heh. Tullut mutsiinsa.

Suomeen saavuttuamme asiat sujuivat huomattavasti helpommin ja paremmin kuin mitä etukäteen ajattelin: ratikalla pääsi helposti kulkemaan, Bubban nappisilmät hurmasivat Helsingin populaation 100% ja oli ihana puhua suomea, nähdä perhettä ja ystäviä sekä huomata, että pärjään Bubban kanssa kyllä montakin päivää yksin ilman hermoromahdusta. 

Bubba kävi isoisän kanssa lounaalla ja hurmasi totaalisesti viereisen pöydän naiset. 

Paluumatka oli taas yhtä he**ettiä, tällä kertaa Bubba väänsi kahdet niskapas*at 11km:n korkeudessa ja huusi viimeisen tunnin kuin hyeena. Onneksi lentoemännät olivat jo niin rakastuneita meidän pikku ("PIKKU".... HEH... Äidin huumorintajua ei olla vielä menetetty, kummassakin ranteessa kun on jännetuppitulehdus koska meidän pikku jättiläinen kasvaa niin hirveää vauhtia) hurmuriin, ettei pieni kiljunta näyttänyt horjuttavan fanilaumaa. 

Paluu arkeen koitti torstaina ja viikonloppuna totuteltiin taas helteeseen,  kauppojen kiinniolemiseen ja metsätorakoihin/megalomaanisiin hämähäkkeihin. Jeejee. Onneksi tämä ilo ei kauaa kestä, sillä pääsemme taas kiljumaan yläilmoihin viikon päästä kun lähdetään kesälomalle Herculeksen kotimaahan kymmeneksi päiväksi. Jipii! Sen jälkeen on sukulaiset koluttu läpi ja Bubbaa vilauteltu puolelle maailmaa. 

Bubba siis tosiaan kasvaa ja kehittyy aivan huimaa vauhtia. Tuo höpöttää aivan tauotta ja pitelee päätään kuin puolivuotias (sanoo meidän fyssari, joka jumppaa Bubban niskaa jotta kallon muoto parantuisi). Yöt menevät joko yhdellä 10min syötöllä klo 3 tai ilman syöttöä kokonaan (huraa!). Imetys sujuu edelleen siis hyvin ja elämä alkaa olla taas kuosissa kun iskä ja äiskä saavat nykyään yölläkin unta.

Ainoa kökkö asia on vain se, että Bubba tykkää olla koko ajan iholla ja liikkeellä, joten aikaa ei  löydy blogin ylläpitämiseen (tai kotiaskareisiin) ja ikävät läskit ovat palanneet keskuuteemme koska suklaa on maistunut herkkuperseelle vähän liiankin hyvin. No, en ota stressiä siitä enkä vielä aloita mitään "yummie mummy"-proggista, mutta hiljalleen tiputtelen herkkuja pois ja lisään vaunujen puskemista ylämäissä. Ehkä. :) Tänään tosin puskin vain tasaisella ja alamäkeen, koska vein Bubban järven rannalle ihmettelemään aamuaurinkoa ja luuserina hyppäsin metroon kun oli aika kiivetä ylämäkeen. Bubban mielestä metromatka oli ihan ok mutta sitä seurannut bussimatka oli erityisen jännä, tuo istui hipihiljaa mutsin sylissä maisemia katsellen ja varpaitaan kipristellen.  

Tässä kuulumiset tällä erää. Olemme siis kansainvälistyneet, Bubbasta kuoriutuu varsinainen hurmuri ja Xena on äärettömän rakastunut pieneen perheeseensä.