Tässä kun nelisen viikkoa olen harjoitellut äitinä oloa, olen ehtinyt hetken tutustua Bubban ääntelyihin. 

"Äh-äh-äh" on nykyään nimeni. Kun alkaa olla nälkä tai muuten vaan halipula, alkaa rytmikäs ähkintä. Äh äh äh. Äh äh äh ei ole isälle tarkoitettu, Herculesta kutsutaan enemmän nimellä "WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ". 

Kun Äh-äh-äh-ääntely on tuottanut toivotun tuloksen eli äippä nostanut Bubban rinnalle ja tuo on nälissään hamunnut välipala-automaatin imuunsa (ilmiö, jota kutsumme nimellä "Devil Child" kun toinen röhkien silmät suurina etsii haluamaansa eikä mikään tunnu estävän toisen ristiretkeä. Välillä imetään vahingossa omaa kättä, äidin olkapäätä, isän nänniä, jne jne....) alkaa armoton ryystäminen. Bubba keskittyy koitokseen ja alkaa tuottaa "hökkö hökkö hökkö"-ääntelyä kun maitoa aletaan tarmokkaasti niellä. 

Höööööö hööööö höööööö-ääntely on taas selvästi evoluution (kirjoitin ensin, että evulootion... Olisi pitänyt olla korjaamatta!) tuotosta koska se ilmenee juurikin silloin, kun on ensin pidetty vanhempia hereillä itkun, halipulan tai ilmavaivojen takia ja sitten vielä aletaan vaatia ruokaa täysin rikki olevilta ihmisiltä. Hööööhööööttely estää vanhempia heittämästä vauvaansa parvekkeelta alas. Eihän noin söpöä vauvaa voi kuin halitella, pusutella ja ihastella. Maitoa maiskutellaan hartaasti ja joka henkäyksellä ilmaistaan "hööööö.... höööööööööööööööööö" joka kuulostaa mamman korvissa enemmänkin "Höööö... katso nyt miten söpö olen.... Hööööö...Et voi olla rakastamatta mua... Höööö...." .... Ja näin on taas mamman sydän sulatettu, maidon saanti taattu ja kainalokin turvattu. 

Bubban 1kk lääkäri on torstaina klo 8. Kauhulla jo odotan miten kammetaan meidän kööri tuohon aikaan kaupungin keskustaan, voi auta armias! Bubba kasvaa hirmuisen hyvin, joskin mahakivut tuntuvat aika infernaalisilta ja imevät iloisen pojan energiaa silloin tällöin aika urakalla. Kaverini lähetti Relaa ja Cuplatonia, tässä toista päivää niitä kokeillaan, katsotaan saadaanko niistä mitään hyötyä. Noin muutoin suurimpana "ongelmana" on Bubban halu olla koko ajan iholla. Päivisin ja öisin. Päivisin mamma hoivailee, öisin iskä. Yritetään sinnikkäästi nukutella tyyppiä omaan sänkyynsä (joka on meidän makkarissa) mutta aina tuo jostain syystä päätyy lopulta meidän kainaloon. Koska... Koska... Hööööö....Höööööö....Höööööö..... (huoh). Tätä ootellessa.... (klik klik)

Nyt parvekkeelta mua jo kutsutaankin eli se on VIUUUHHHHHH.... Äh äh äh....