Päästiin kotiin vasta sunnuntai-iltana. Bubban bilirubiiniarvot pomppasivat lauantaiaamuna niin korkeiksi, että tuo pistettiin päiväksi valohoitoon. Mamman sydän särkyi kun katseli sätkivää poikaansa, jonka silmät oltiin peitetty maskilla. Samalla kun itkeskelin Bubban kohtaloa, Hercules otti ohjat käsiinsä ja silitteli poikaa luukkujen kautta ja minä halittelin tuota minkä kerkesin kun oli syöttöjen aika. 

Ja ne syötöt sitten. Argh... Vuodatusta tulossa, varoitan! 

Tiedättehän, että imetys ei ole aina helppoa. Maito ei nouse lainkaan tai nousee liian vähän tai vauva ei saa kunnon otetta tai tai tai.... Kyllä te tiijätte. Aina ei mene niinku Strömsössä. Tarjonta ei aina vastaa kysyntää. 

No, leikitäänpä hetki, että ongelmaa ei ole. Päin vastoin. Tissit tursuaa maitoa ja pikku Bubbarainen saa kaiken haluamansa ja vähän enemmänkin yhdestä rinnasta kymmenessä minuutissa.

Eihän se ole mahdollista. Jonkin täytyy olla pielessä.

No, pari päivää tilannetta katsellaan sairaalassa ja yritetään saada Bubbaa syömään kummatkin rinnat tyhjiksi ja imetyksen kestoa pidennettyä 20 minuuttiin... Yritetään ja yritetään mutta Bubba simahtaa aina yhden rinnan jälkeen eikä enää suostu yhteistyöhön. Kunnes yksi viisaampi kätilö päättää punnita Bubban ennen syöttöä ja syötön jälkeen. Tulos: Bubban paino kasvoi 80 grammaa kymmenen minuutin/yhden tissillisen jälkeen. Suomeksi sanottuna: me ollaan vaan tehokkaita. Kätilö nauraa, lastenlääkäri nauraa, jopa gynis nauraa. Xenasta tehdään tissilegenda ja tuota aletaan kutsua nimellä "Gas Station". Papereihin kirjataan, että tilanne on erinomainen ja on harvinaista, että imetys sujuu näin hyvin. Bubba syö, pissii, kakkii ja nukkuu loistavasti. 

Päästiinpä kotiin siis sunnuntaina, stressaten ehkä kaikkea muuta maailmassa mutta ei imetystä. Kunnes sairaalasta soittaa maanantaina joku, jonka kanssa en ollut koskaan tekemisissä. Tuo kertoo, että he vaan soittelevat kun päästiin juuri kotiin ja he haluavat tarkistaa josko on ilmennyt joitain huolia tai murheita kotiutumisen yhteydessä. Sanon, että tilanne on toki uusi mutta meidän dynaaminen duo kyllä on taklannut ihan hyvin vauvanhoidon perusteet. No, mutta entäpä imetys? Tuleeko tarpeeksi maitoa? Kauan imetys kestää? 

Argh.... Leidi... Lue mun paperit. Imetys toimii. Tosi hyvin. Tosi TOSI hyvin. Ei ongelmaa. En stressaa koska ei ole stressattavaa. "Oooooo", sanoo nainen puhelimessa. "Yleensä on jotain ongelmaa, joten oletin, että sielläkin olisi ollut". Jooei. Ei ole. Kiitos ja kuulemiin.

Illemmalla paikalle pelmahti myös kätilö tarkistamaan Bubban painon ja voinnin. Tuo vilaisi meidän imetyspäiväkirjaa ja huudahti, että ei näin! Vain kymmenen minuutin syöttöjä, Bubbahan nääääntyy ja kutistuuuuuu! Mutta kas, vaaka kertoo herran taas keränneen hienosti painoa. Yritin johonkin monologin väliin todeta, että yleensä kysytään onko ongelmia ennen paasausta.... Jonka jälkeen Hercules katkaisi kätilön saarnan ja kertoi imetyksen tilanteen käytännössä. "Aaaaaaa", sanoi mulqvist kätilö. "Yleensä on ongelmia imetyksessä, joten siksi siihen tartuin". Niin. No. Meillä ei ole ongelmaa. Hyvin menee vaikkei ihan oppikirjan mukaan mennäkään. 

Koska jostain piti silti naputtaa (kun tuo taisi olla jotenkin nolona kun meni "ammattilaisen" neuvot ihan hukkaan) niin tuo alkoi motkottaa kun syöttöjen välillä oli vain kaksi ja puoli tuntia ja niiden välillä pitäisi olla kolme tuntia. Että taukoja pitäisi venyttää. 

Tässä vaiheessa aloin olla jo todella kypsä turhaan stressaamiseen ja pamautin, että jos tuo luulee, että aloitan väkisin huudattamaan viikon ikäistä poikaani ihan vaan koska kätilö näin halusi, tuo olisi suhteellisen väärässä. Uskon, että nämä asiat ottavat hiljalleen muotonsa, me vasta tultiin kotiin ja tilanne on kaikille uusi, joten rutiinia syöttöjenkään kanssa ei vielä ole. 

Herculeksella sekä minulla oli aikamoinen elin otsassa kun päästiin kätilöstä eroon. Bubbakin näytti yöllä henkistä keskaria moiselle: syötöt ihan luonnollisella omalla tahdilla olivat juuri kolme tuntia ja niiden välillä koko perhe nukkui oikein makoisasti. Ilman pakottamista, ilman stressiä. 

Mutta mikä tässä hitto vie on kun täytyy väkisin kaivaa jotain paskamutsimateriaalia ilman pätevää syytä??? Antakaa mun tissien olla ja menkää auttamaan heitä, jotka apua tarvitsevat.

Lopuksi paljastan miksi Bubba on sulattanut monen sydämet. Kas. Tässä pahin charminaattori: