Otin pötsistä kuvan kun olin menossa tänään päikkäreille. Voi elämä mie räjähän ihan just.  

Eilen käytiin synnytysvalmennuksessa kätilön luona (muistanette tapauksen). Meilllä oli Herculeksen kanssa vaan niin monta kysymystä, ettei oikein ehditty synnytysasentoja katsoa, hups. Meillä riitti kysyttävää imetyksestä, nukuttamisesta, sairaalassaolosta (ne kun tykkäävät pitää täällä 6-8 päivää vaikkei olisikaan mitään komplikaatioita), rintojen pumppauksesta, synnytyksen etenemisestä, rokotuksista.... En edes tajunnut, että meillä oli niin paljon kysyttävää! 

Lohduttava tieto oli se, että jos haluan minimoida sairaalassaoloani, voin neuvotella itseni ulos koska mulla on jo kätilö (sekä lääkäri) tekemässä Bubban seurantaa, sen takia ei tarvitse siis sairaalaan jäädä jos Bubban oma lastenlääkäri ja oma synnytyslääkärini vaan ovat tyytyväisiä. Katsotaan kuinka käy! Sairaala ympäristönä kun ei houkuttele, oli se miten fiini tahansa. Ja vaikka kuinka olisi oma huone omalla telkkarilla ja kylppärillä niin ei... En halua nukkua Herculeksesta erossa. 

Eilisen kohokohta oli ehdottomasti se, kun kätilö alkoi kopeloida vatsaa nähdäkseen miten Bubba oikein sijaitsee. Varoitin jo etukäteen, että vauva on tosi reaktiivinen ja voi pistää ranttaliksi jos liikaa kopeloi... Ja eikös vaan kun kätilö otti otteeseensa Bubban selän, Bubba pisti protestiksi ja nosti koko selän melkein vatsanahasta ulos, pisti pyllynsä pystyyn ja sai meidät kaikki räjähtämään nauruun. Kätilö sitten taputteli Bubban takapuolta ja sanoi sanoi sille, että terve terve, mitä jätkä. Bubba selvästi oli vähän sitä mieltä, että kopeloi keskenäs, kätilö.... That's my boy. Kätilön käsitys vauvan koosta on sama kuin ultrissa: pitkä mutta hoikka, ei lainkaan lihava. Jes. En halunnutkaan pusertaa kymmenen kilon sumovauvaa kaposista lanteistani, voin kertoa. 

Perjantaina olisi sitten taas lekurikontrolli ja ihan hyvä, että onkin. Paineet kun on taas vähän enempi koholla ja jostain syystä sormia on alkanut särkeä. Painoa en edes halua tietää, söin vapun aikaan tusinan verran munkkeja, viikonloppuna kermavaahtolettuja ja eilen pussillisen suklaata. Nyt ne herkutteluhimot sitten iski ekaa kertaa koko raskauden aikana. Koko ajan nälkä. 

Tänään meistä tuli uuden auton onnelliset omistajat. Vielä kun ratkottais mihin helvataan me se päästään pysäköimään, niin olisi aika bueno. Tarina parkkipaikasta on pitkä mutta kettumainen. Oman entryn arvoinen. Ulkomailla kaikki on toisin, jep jep.

Sain haastetta Hysteerisen Hyeenan blogissa, heitänpä sen tähän täytteeksi niin ei tarvitse erillistä kirjoitusta sille tehdä. Pahoitteluni jo etukäteen, me raskaana olevat selvästi taannutaan teineiksi hormonien myötä.... 

Hyeenan Beebi-SLÄMÄRI 2014

Oma ikäsi
Muumiomummeli, 36v.

Monesko lapsi
Toivon kovasti Bubbasta ensimmäistä ihka oikeaa vauvaa. 

Missä kuussa on laskettu aikasi
Tässä kuussa.

Raskausviikko
39. raskausviikolla, jos oikein laskin. Eli 38 + jotain.  En mä jaksa enää laskeskella. Sormet ja varpaat kun loppui aikaa sitten eikä raskausdementikko osaa laskea ilman apukeinoja. 

Viikon parhaat hetket
Ne hiljaisemmat hetket pissajuoksujen välillä. Yöllä tarkoittaa tasan tuntia. Mä olen niin pienistä asioista onnellinen.

Onnellinen vai ailahteleva
Onnellisen ailahteleva. Mä taidan olla edelleenkin shokissa siitä, että taidan olla ehkä raskaana tai jotain. Koko vauva on vielä ihan abstrakti käsite.

Koska kerroit perheellesi ja ystäville
Siskolle kiroilin heti kun sain tikun viivaan eikun viivan tikkuun, sillä jollekin piti päästä itkemään tulevaa keskenmenoa (koska samalla tuli tuhruttaen verta). Muulle perheelle kerroin siinä vaiheessa kun sain matkustuskiellon enkä päässytkään Suomeen. Piti sitten kertoa syykin eli paska istukka, paska kohtu ja keskenmenovaara. Iloisia hetkiä, joita niin mielellään muistelee... ou jee....  

Alkuraskauden oireesi
Viikko ennen plussausta olin tosi huonovointinen. En ole koskaan huonovointinen.Huonovointisuuden hävittyä päänahka aukesi totaalisesti paukamille ja ruville, palelin älyttömästi ja suuhun nousi aivan järkyttävä maku, jonka ristin Hoboksi. 

Nykyiset oireesi
Pahoinvointi, väsymys, närästys, kaikki sattuu ja kivistää, 24/7 ketutusmolo otsassa. 

Raskausarpia
HEHEHHEHEHEHHEHEHEEEEE. Se yksi, jonka aiheutin itselleni kun yritin trimmata puskaa.

Nukkuminen
Nukahdan keskiyöllä, käyn tunnin välein vessassa ja samalla vaihdan kylkeä imetystyynyni kanssa ja herään viimeistään klo 4. Jep. Siksi nukunkin nykyään päikkäreitä, muuten en kestäisi. Ja mä tunnetusti VIHAAN päikkäreitä, koska ne pistää mut ihan sekaisin loppupäiväksi.

Raskauden aikaiset himot
Ei mitään himoja. Vain ällötyksen ja Hobon takia pysyin kaukana monesta asiasta, kuten pinaatista, omenasta, kasviksista (maha ei kestänyt yhtään) ja elin paahtoleivällä, Kellog's cornflakeseilla, kaakaolla ja appelsiinituoremehulla. Myöhemmin kun vatsa kesti taas kasviksia (huom. vasta viikon 25 jälkeen) aloin himoita jääkaappikylmää kurkkua. Ah. Nyt himottaa kaikki rasvaiset ja makeat herkut.

Raskauden aikaiset ällötykset
Ohops. Vastasinkin jo tähän edellisessä kohdassa. 

Vauvan liikeet
Tuntuivat joululomalla kun oltiin anoppilassa. Tai siis siellä vasta tajusin, että ne olivat liikkeitä, ei elohiiri kohdussa. Samalla ne tuntuivatkin jo mahan päälle. Viikko taisi olla 18-19? 

Näkyykö
Olisin huolissani jos ei näillä viikoilla näkyisi. Blogikirjoituksen alussa kuva tältä päivältä. Mie räjähän.

Tekonimi
Bubba, Hubba Bubban mukaan. On tullut seurattua ultrassa herran matkaa ihan alusta asti, jolloin tuo muistutti enempi purukumia kuin vauvaa.

Teidän biisi
Minä suojelen sinua kaikelta, Ultra Bra. Ihan vaan koska. Sanoma. Sniff. 

Hankitut äitiysvaatteet
Kahdet farkut, yhdet housut, muutama paita/neule, alkkarit, sukkahousut. Kun oma takki kävi pieneksi, siirryin Herculeksen takkiin. 

Napa sisällä vai ulkona
Inessä. Taitaa siellä pysyäkin. 

Mahtuvatko sormukset edelleen
Toki mahtuvat. Kaulaketjuun. Ei sormeen. 

Lirahteleeko
Olen antanut uuden merkityksen sanoille "pissaliisa" ja "pissis".  

Tiedättekö sukupuolen tai aiotteko ottaa selvää
Ihan julkisesti ollaan kyselijöille kerrottu, että poikaa odotellaan. Ja sekään ei riitä Herculeksen kotimaassa, siellä vaaditaan jo nimeäkin julkiseksi. Delaisivat tyypit odotukseen Suomessa, heh! 

Miten raskaus on muuttanut kehoasi
Ei mitenkään. Olen edelleenkin kiveltä kivelle loikkiva notkea gaselli (NOT). 

Ennakoivia supistuksia
Harkkasuppareita? Ou jee, alkoi tulla viikolta 17--> siksi olen siitä asti hörppinyt joka päivä magnesiumia. Harkkasupparit tulevat tosin melkein aina jos rakko on täynnä ja olen selälläni tai jos kävelen liian nopeasti, ei muutoin. Kipeitä ei ole vielä esiintynyt. Huoh... 

Pelottaako synnytys
Ihan törkeästi. Kaikki tuntematon aina pelottaa. Asiaa ei auta se, etten puhu paikallista kieltä ja sitä voi vaan toivoa, että sairaalan henkilökunnasta löytyy joku, joka ymmärtää englantia kun huudan, että "DRUGS, NOW". :-D Tiedän, että lääkärit puhuvat sujuvaa englantia, mutta alkuräpellys kätilöiden kanssa jännittää. 

Millaista synnytyskokemusta toivoisit
Draamatonta. Se on ihan tarpeeks pelottavaa ja jännittävää ilman komplikaatioitakin, tänks.

Aiotko imettää
Asun asiaa tuntevan imetysnatsin kanssa, eli kovasti tulen yrittämään. Kukaanhan ei voi tietää ennen yrittämistä että miten se oikeasti onnaa. Ja myös imetysnatsi on hiljalleen tajunnut, että jos ei suju, niin no can do. 

Odotuksen virstapylväät
Alussa jokainen tunti ja päivä oli virstanpylväs johtuen epänormaalista alkutilanteesta (tervemenoa lukemaan syyskuun ja lokakuun kirjoituksia). NP-ultra oli huikean mahtava päivä (oma synttäripäivä). En ole tainnut ikinä ollut niin järjettömän onnellinen. Kaikki näytti silloin ensimmäistä kertaa "normaalilta". Rakenneultraus 23. viikolla ja mammakaapista ulostuleminen kun vauva alkoi olla vitaaliviikoilla. Siitä eteenpäin odotus on ollut aika tasaista, sen odottamista, että milloin tyypin selvitymismahikset kasvavat ja milloin on täysiaikainen ja ja ja..... Tuntuu, että tämä raskaus on ollut kaksi erillistä raskautta, en osaa yhdistää tätä nykyistä "vauvan" odotusta alun "nyt se solumöykky menee taas kesken"-paniikkiin.

Raskaustoteemi
Mikä, Hiawatha? Ugh?

Viikon viisaus!
Älä pieraise pienessä hississä. Edes silloin kun olet yksin. Koskaan et voi tietää, pyrkiikö joku sisään toisesta kerroksesta. Nimim. ehkä eilen tapahtunut asia.