Ei menty Ikeaan pelkästään kerran vaan peräti kahdesti viikonlopun aikana. Ei edes se viiden tunnin rupeama saanut muuta kuin selän kipeäksi ja mahan jomottamaan menkkamaisesti. Eipä tässä taida olla mitään muuta toivoa kuin se käynnistys ensi viikolla, voihan BUUUUUUUUUUUUUUUUUU Ikea minkä pettymyksen meille tuotit. Tietenkin olen tässä toivonut synnytyksen alkamista luonnollisesti, se on kuulemma paljon hellempi kuin käynnistys. Toisaalta, onhan tässä vielä viikko aikaa tsempata! Tässä nähdään kumpaan Bubba on tulossa: äitiinsä eli aina (liian) ajoissa vaiko isäänsä, jota en turhaan Mr. Mañana Maniksi kutsu. 

Ikeasta hankittiin Bubban huoneeseen uudet lamput ja sohvatyynyt, jotta huone ei olisi ihan niin toimistomainen vaan hiljalleen muotoutuisi lastenhuoneeksi. Samalla raivasin Bubban pinniksestä pois siellä lojuneet kamat ja pahvilaatikot, niitä ei enää siellä hitto säilytetä kun on tyyppikin tulossa jo kovaa vauhtia. Kohta voisi repiä patjasta muovinkin pois, jotta tuo saisi vähän tuulettua ennen kuin nukkuja saapuu.

Seinille ei olla vielä löydetty mitään kivaa mutta eiköhän tässä ole aikaa Bubban syntymänkin jälkeen jotain keksiä. Ensi hetkethän Bubba viettänee tissin ja kooman välimaastossa, sitä tuskin noi seinätaiteet niin kiinnosta. 

Viime yö meni jälleen ihan pipariksi, unta palloon sain peräti kaksi tuntia. Kivakivakiva, kyllähän noilla unilla jo bileet pystyyn saadaan! Vatsaa jomotti, Bubba tuntui repivän rakkoa riekaleiksi ja lonkka tuntui menevän ihan sijoiltaan. Nuku siinä nyt sitten... Taas menee koko päivä siihen kun yrittää saada korjaavia nokkaunia aikaiseksi, ne kun eivät tule meikäläiselle mitenkään luonnostaan. Nukkumatti tuntuu olevan aina kiireinen jonkun toisen pimatsun kanssa ja jättää meidän treffejä välistä. Dumped by Sandman.  

Toinen päivän kohokohta on varpaankynsien leikkaamisoperaatio. Olen nyt pari päivää tehnyt siitä sotasuunnitelmaa, miten se voisi mahdollisesti onnistua, ja tänään on näytön paikka. Nehän lyhenee vaikka itku tulisi, prkl!