Viikonloppu oli taas aika haipakkaa (kuinkas muutenkaan).

Lauantaina käytiin hakemassa postista "äitiyspaketti". Eli siis kaksi hirmuisen isoa laatikkoa siskoltani ja äidiltä. Eivätkä mun lempparileidit olletkaan menneet yhtään sekaisin shoppaillessaan! Eeeeeeipä! "Muutama juttu" kun näytti tältä:

Pöydän alla siis tuollainen säkkituolin tapainen Bubballe, joka kuului myös pakettiin. Oikealla oleva BabyBjörnin sitteri ei kuulunut pakettiin vaan ostettiin se jo jokin aika sitten. 

Tarvikkeita ja vaatteita tuli sitten tippa linssissä hypisteltyä Herculeksen kanssa tovi jos toinenkin. Lopuksi harjoiteltiin bodyn laittamista pehmolelun päälle suuren huutonauruhysterian vallassa. Vähänkö me ollaan ammattilaisia, meni varmaan vasta kolmannella kerralla oikein. Ehkä. En ole vieläkään ihan varma.

Sunnuntaina raivattiin kämppää ensi viikkoa silmälläpitäen eli pestiin ikkunoita ja kaappeja jne jne... Huhhahhei.

Tämä aamu valkeni astetta hardcorempana. 

Ajatuksena oli, että aamulla menisin suihkuun ja kun Hercules olisi vuorostaan suihkussa, tekisin aamiaisen valmiiksi ja siitä Herculeksen kanssa lähdettäisiin synnytysvalmennukseen.

Näin. Mutta suihkustapa ei tullutkaan lämmintä vettä. Jääkylmää vettä vain. Kirosana. KIROSANA!!!

Aikaa ei ollut mitenkään runsaasti, joten kiroillen alkoi veden lämmitys kattiloissa ja vedenkeittimessä ja pesu tapahtui old school tyylisesti lantraamalla kylmää ja kuumaa vettä kulhoissa. 

Ja sitten päivän asiaan: synnytysvalmennus. Odotin, että pääsisin puhumaan kätilön kanssa asiaa. Faktaa. Vaihtoehtoja. Kokemuksia. Pelkoja. Ihmetyksiä.

Oi, kuinka väärässä olinkaan.

Voi olla, että niskavillani menivät pystyyn jo siitä kun ovi avautui, suitsukkeiden tuoksi täytti sieraimeni, New Age-musiikki valtasi korvani ja huoneen Feng Shui (ja hyvin pienet puiset tuolit ja tyynyt lattialla) sai sieluni kylmenemään.... Ei perkele. Ei ei ei. Kirjahylly täynnä meditaatio- ja joogakirjoja. Intia sitä, Nepali tätä. Halaa itsesi kokonaiseksi. Hengitä itsesi Hengelliseksi.

Voi vee. Mä en ole mitenkään Äiti Maa-tyyppinen. En hae synnytyksestä yhteyttä ufoihin enkä halua löytää sieluni sopukoista ja vaginastani kadonnutta jumalatarta. Synnytys on välttämätön paha, jotta saan Bubban elämääni. Onko se nyt niin kauhea asenne? 

Seuraavaksi seurasi kätilön puhe siitä, kuinka ei saisi käyttää kivunlievitystä tai synnytysten käynnistyksiä, kaiken pitäisi olla vain luonnollista ja kuinka minun pitäisi kieltäytyä heidän tarjoamistaan lääkkeistä. Että mitä vittua? Eikö tuo juuri sanonut, että minulla on päätäntävalta synnytyksestä? Miksi hän siis tuputti minulle näkökantaa, joka ei ole omani? Olenko siis paska mutsi jos kehtaan edes pitää oven auki kivunlievitykselle? Herculeksen kehonkieli kertoi, etten ollut ainoa, joka oli niskavillat pystyssä. Hercules on ammattimiehiä. Hercules tulee sairaalaympyröistä. Hercules ei perusta niinkään puun halailusta vaan kylmistä faktoista, ammattitaidosta ja lääketieteestä. Esim. oma lääkärini tietää Herculeksen koulutuksen ja taustan ja he puhuvatkin asioista ammattitermein ja omalla tasollaan (yleensä samalla kun haahuilen sermin takana housuja ylös/alas vedellen). Jos Hercules sanoo/kysyy jotain, lääkäri kuuntelee. Aina.

Kätilö alkoi doppleroinnin jälkeen näyttää erilaisia harjoituksia, joita voisin alkaa tehdä. Tajusi vasta siinä vaiheessa mitä tarkoitin sillä, että meikäläisen selkä huolestuttaa enkä tiedä miten normaalisynnytys sen kanssa toteutuu. Alaselän nivelet kun ovat luutuneet toiselta puolelta yhteen ja se tasaisin väliajoin pistää ympärillä olevat lihakset kramppaamaan (ja joskus anuluksen repeämään) ilman varoitusta tuosta noin vaan, vääristäen lantion ja selän vinoksi. Ja kun olen vääristyneessä asennossa, lantio ns. halvaantuu (ei siis "halvaannu" vaan kramppaa pahasti) eikä siitä enää liiku. Eli joogamaiset sun muut jutut eivät ole minulle mikään itsestäänselvyys. Harjoituksissakin jo pinteessä oleva iskiashermoni muistutteli, että tästä voi tulla vielä ongelma. Big time. 

Sovittiin seuraavasta tapaamisesta mutta ajateltiin ottaa siitä irti vain se hyödyllisin eli lihasharjoitteet. Muut haahuilut saavat mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kun päästiin kotiin, odotti meilissäni sähköposti oman lääkärini assarilta. Rauta-arvot ovat tippuneet liian alhaisiksi, joten sitä pistettäisiin nyt suoraan suoneen, jotta se saadaan heti nousemaan. Eli viimeksi se oli 132 ja olen syönyt tabuja joka toinen päivä ja silti joudun nyt siihen inhotukseen? ARGH! Ja selvennykseksi taas, että täällä raja-arvo on 130 ja se vedetään ylös vaikka väkisin, toisin kuin Suomessa. En tiedä onko meidän vuoristossa asumisella jotain tekemistä asian kanssa, mutta näin se vaan on. Iron(iaa) suoraan suoneen huomenaamulla (eli kun sanoin, että HETI, niin tarkoitin todellakin HETIHETI). :( 

Ja jotta päivä olisi mahdollisimman paska, Hercules lähti äsken Englantiin. Buu.