Jokohan olisin tarpeeksi toipunut viime viikonlopusta siitä kirjoittaakseni? :) 

Perjantaina sain jonkun Revenge of the Bug, Part III:n ja olotila lauantaiaamuna oli aikamoinen. Bugista huolimatta lähdimme kalustekierrokselle vuokrapakettiautolla, kuten oltiin plänätty.

Ensimmäinen kalustekauppa toi yhden listalla olevan tavaran (keittiöön lisää säilytystilaa) ja listan ohi ostettiin meidän makkariin vaatekaappi. Katsokaas, meillä on aina vähän jäänyt vaiheeseen tämä meidän paikan kalustaminen pysyvämmäksi kodiksi. Vimeinen muuttolaatikko taisi hävitä joskus viime vuonna. Kämppä on paikalliseen tyyliin ahdas eikä säilytystilaa ole lainkaan kämpän puolesta, joten ollaan sinnitelty parilla kasatulla lipastolla ja pienemmällä kaapilla kolme ja puoli vuotta.

No, nyt saatiin alennusmyynnistä meille kunnon vaatekaappi peiliovilla, jeah! Hieman kaupassa piipitin, että mitenhän Hercules oli ajatellut meidän raahaavan 160kg:n kaapin portaita ylös kolmanteen kerrokseen (plus kahdet rappuset jo itse talolle). "I'll figure it out, don't worry" tuli vastaus. Jep. Normisettii, siis. (Ja lopultahan Hercules kantoi palaset itsekseen ylös...Vahva poika.)

Seuraavaksi vuorossa oli Ikea. Sieltä tarttui mukaan Bubballe ihan perus Sundvik-pinnasänky patjoineen:

: 

Lisäksi napattiin mukaan joitain lakanoita ja hoitoalustaa sun muuta. Hankittiin myös Bubballe oma pieni vaatekaappi ja tuon huoneessa jo olemassa oleviin Expedit-hyllyihin ovia ja laatikoita, niin saadaan Bubban kamoja sinnekin. Lisäksi piti ostaa pari taulukehystä, lattiavalo sun muuta tilpehööriä talouteen. Tsi-ketun-tsing, sanoi pankkikortti. 

Seitsemän tunnin shoppailun jälkeen käytiin vielä lastentarvikekaupassa katsomassa josko me rakastuttaisiin joihinkin toisiin vaunuihin kuin mitä meillä jo oli mielessä. Kaikki kokeiltiin, Stokket ja Bugaboot sun muut ja silti aina palasin samoihin yhdistelmävaunuihin, nimittäin näihin (hitto kun pistin Fujinin blogiin väärän linkin... Toisaalta vaunut ovat täysin samat, vain kangas on eri). Väriksi valittiin "Geo", sillä nuo ovat tarpeeksi neutraalit eivätkä kesähelteille liian tummat (enhän halua paistaa Bubbaa kuin uunimakkaraa).

Ja kopan pohjassa tosiaan on myös tuuletusaukot sun muut, joten jeah! Ja kasaan/avattua ne saa tasan yhdellä kädellä jos esim. Bubba roikkuu toisessa kädessä.Tarkoituksena oli odotella ensi kuuhun, että ne hankitaan, mutta kun hinnasta sai 20% pois ja noilla sattui sellaiset olemaan varastossa valmiina, niin... Hitto! Sinne vaan, pakun perälle muiden hankintojen joukkoon. 

Fujinin vaunupostaukseen jo kommentoinkin, että tarvitsen täällä ihan erilaiset vaunut kuin mitä tarvitsisin Suomessa. Täällä ei pahemmin lunta/jäätä/loskaa/nietoksia ole ja vaunujen täytyy olla ehdottomasti ketterät ja kevyet mutta silti stabiilit kun näillä ikivanhoilla kaposilla vuoristoteillä lähtee liikenteeseen. Vaunut tuntuivat käteen tosi hyviltä eikä ajatus rappusista tuonut otsalleni hikikarpaloita. Senhän tosin näkee vasta käytännössä miten elämä noiden härpäkkeiden kanssa oikeasti skulaa.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa kalustereissun jälkimainingit, eli koottiin tavaroita yhtä pizzataukoa lukuunottamatta (20min) 12 tuntia. Ihmiset, KAKSITOISTA KETUN TUNTIA! Hercules keittiössä kokosi ensin sitä keittiölipastoa samalla kun itse ähisin Bubban kaapin ja Expeditin kimpussa. Olipa helppo taipua ruuvailemaan lattialla, voin kertoa. Pizzan jälkeen oli vuorossa se halvatun vaatekaappi. Sen kokoamiseen meni 6 tuntia. Oliko ihmekään, että kummankin selät pragasivat ja meikäläisen flunssa ei ainakaan parantunut? Sitä olen tässä alkuviikon nyt lepuutellut pois kun ei kerran muu näytä auttavan. 

Tänään Hercules käy katsastamassa töiden jälkeen autoja ja jos tuo löytää jonkun uuden hyvän vaihtoehdon, lähden huomenna mukaan katsastamaan tilanteen. Meillä on jo yksi automerkki takaraivossa valmiina, joten jos mitään uutta ei ilmene, se on sitten se. Saadaan vihdoinkin alle pyörät, vrum vrum. Herculeksen 3h:n työmatkat lyhenee tuntiin/puoleentoista. 

Muutenkin tässä alkaa olla aika tiivis ohjelma tulossa. Maanantaina alkaa yksityinen perhevalmennus, joka meille teetetään meidän halujen mukaan (vakuutus maksaa). Kätilö tapaa meidät siis 3-5 kertaa. Katsotaan sitten yhdessä halutaanko pelkkää teoriaa vai jotain muutakin. Perjantaina saapuu isä lyhyelle visiitille. Niin lyhyelle, että vieraat vaihtuvat lennossa eli lauantaina tulee meidän kaveri muutamaksi päiväksi. Seuraava vieras vaimokkeensa kera haluaisi tänne Englannista kesäkuun alussa (katso infosta mun LA... Not good), sisko ja äiti tulevat tänne heti kunhan Bubba on syntynyt ja pari viikkoa ollaan saatu häneen tutustua ja Australiasta olisi tulossa vieras heinäkuussa....

Mikä tässä nyt on kun ollaan täällä asuttu jo tosiaan kohta 4 vuotta ja vierailuja on tullut harvakseltaan mutta NYT kun on jännät paikat ja vähän tarvitsisi omaa rauhaa, niin tunkua tuppaa? Jou? Ihmiset? Logiikka hävisi minne? Vai onko se vaan sitä, että ihmiset haluavat päästä jakamaan jännät hetket kanssamme ja osoittaa välittämistä? No, oli miten oli, tämä vaappuva valas puhaltelee jo kuin keuhkovammainen astmamummo, kunhan en joudu kaikkia vieraita ylenpalttisesti paapomaan niin eiköhän tästäkin selvitä. Ja ylämäet aion taklata bussilla, antaa noiden energisten apinoiden kiivetä jos niin haluavat. ;)

Ps.

Syntilistalleni lisätään lauantai-illan Mäkkäriannos (varmana sulautui päivän kaloreihin), lauantaina tosiaan se pizza (mutta sekin oli ok, koska söin sen lisäksi vain palan ruisleipää iltapalaksi) ja tiistaina leipasin meille syntipullat:

mutta olin heti keskiviikkona taas "back to reality" eli ruodussa: