En ole tosiaan jaksanut päivittää blogiani koska mitään uutta ei ole ilmennyt. Edelleen oletan ehkä olevani raskaana, jossain tyyliin 10+4. Ehkä. 

Viikonloppuna käytiin syömässä crêpejä. Alkuun otin pinaattikinkkulättysen mutta se oli aivan järkyttävä virhe Hobon kannalta. Pinaatin rautaisuus laukaisi nääs aivan kamalan maun suussa (ja sen myötä ällötyksen) ja jouduin kaapimaan pinaatit lätyn keskeltä pois. Huoh. Sen jälkeen lätty oli aika...kuivakka.

Jälkkäriksi Hercules tilasi itselleen liekitetyn lätyn.

Itse tyydyin normisettiin: vaahterasiirappipannukakkuun. Oi. Tosin sekin oli vähän liian makea Hobon mielestä.

Aamuvitamiinit tuli vapautettua tänään takaisin luontoon oksennuksen muodossa juuri kun Hercules oli lähdössä töihin. Jostain syystä tuo pussasi lähtiessään vain otsaani, ei suuta. Kumma heppu...

Vatsaa välillä kivistää ja se saa aina varpailleen mutta aina tuollaisten olojen jälkeen vatsa selvästi pömpähtää esiin enemmän että ehkä ne on niitä venymistuntemuksia sitten? 

Välillä ahdistaa, välillä ei. Yritän kaikkeni, etten koko ajan tilannetta ajattelisi, siksi en blogiakaan kirjoittele. Onneksi (?) huomenna on tentti niin ei tosiaan tarvitse vauvoja/paskaistukkaa ajatella muutamaan tuntiin. Jes.

Pianhan se selviää että lähteekö istukka toimimaan kunnolla vai ei.... Sitä ennen ei voi muuta kuin haahuilla.

Tajusin juuri otsikon ironian. Aurinkoa kun ei ole täällä näkynyt moneen päivään, vuoretkin ovat jo lumen peitossa. Päivät ovat pimeitä, sateisia ja kylmiä ja siltikin ukkoset jyrisee ympärillä (todella outo yhdistelmä). 

Ja näin palaa Xena tenttikeissin pariin haukotellen.... Senare, kaiffarit.