Eilen oli oikea sortumisten suma. 

Sortuminen #1 - Haaveilua

Sorruin eilen hetkeksi haaveilemaan. Oliko se Madden raskausuutiset (Haista paska muuten, Madde. Pidä prinsessaelämäsi ja "kuinka raskauduin onnistuneesti heti kun vaan niin halusin, hups vaan." Haista. Pitkä. Paska. Kyllä, rikoin juuri kirosanalakkoni.) vai mikä, mutta sorruin haaveilemaan, että jos tästä kierrosta tärppäis, millä viikoilla oltaisiin jouluna (eli kun pitäisi matkustaa anoppilaan). 

Ei. Jokainen keskenmenon kokenut tietää, että pilvilinnoja ei rakennella, toiveikas ei saa olla eikä tulevaisuutta saa katsella ruusuisten lasien läpi. Jos näin sorrut tekemään, miehesi pallit rupsahtavat rusinoiksi, kohtusi kuivuu ja putoaa kolisten vessanpönttöön ja kirppu nimeltä Toivo saa jäädä koirasi turkkiin ikuisiksi ajoiksi. Karman kainaloita ei perkele kutitella! Ja mitä mä tässä haaveilen anyways, vaikka me miten päästiin kuivaharjoittelemaan, taisin ovuloida Herculeksen ollessa työmatkalla Tanskassa. Että se siitä, toivottavasti ensi kuussa päästään tosi toimiin oikeaan aikaan. Ketuttaako? Arvatkaahan. 

Sortuminen #2 - Big Brother 24/7

Ennen kuin tuomitsette mut moisesta moskasta, kerron vähän enempi taustastani. Mä en puhu enkä kuule suomea missään enkä mistään. Joskus harvoin puhun puhelimessa (vihaan puhelimessa puhumista) ja onhan Ylen Areena toki olemassa mutta sellaista harjoittelematonta höpönlöpösuomea en kuule, en niin missään. On niin ihana kun voin pistää pissikset suhauttamaan ässäänsä taustalla kun puuhastelen kotona (anteeks, opiskelen, siis...köh köh köh). Pari pikku hikkaa tänä vuonna, tosin.

Ongelma: Katsomo ei toimi ulkomailta koska siellä on joku palvelunestohyökkäys meneillään ja nuo joutuivat rajoittamaan palveluitaan kunnes esto on saatu haltuun. No kettulainen.

Ratkaisu: HAAAAA! Mobiilikatsomoa ei olla rajattu. Siispä hyökkäys Herculeksen koti-iPadin kimppuun.

Ongelma: Hercules on ottanut iPadin laturin mukaansa. Fakkendaalis.

Ratkaisu: No eikös sen sais ladattua koneeni USB-portin kautta? (Mä en ikinä käytä iPadia, se ei vaan istu mun mummoelämääni.)

Ongelma: No ei saa. USB-portista ei tule tarpeeks mehua (tai siis tulee joo vähän mehua mutta se lataa super hitaasti)

Ratkaisu: Where there's a will, there's a way (tai Martina Aitolehden mukaan: "There Were Is Mill, There Is a Road"). Googletin ja löysin artikkelin, jossa joku tekniikan ihmelapsilehden toimittaja kertoi, että on ohjelma, jolla saa USB-portin lisäämään poweria ja Applen systeemit latautuu melkein yhtä nopsaan kuin seinäplugista. No hitsi ja eiku ohjelmaa lataamaan! Ja tässä paras: sehän wörkki! Siispä iPad USB-piuhan päähän ja "julkkikset" huutaamaan taustalle. Mä en tunne sieltä tosin ketään muuta kuin Frederikin (auta armias, en todellakaan antais tuon takoa mun markkinarakoa), sen töröhuuli "suomalaiset naiset on lyhyitä ja lihavia eikä ne osaa ees panna" Anun ja sen enmuisstanimeämuttajokutaikuriseolijokakännissäpäätyylööppeihin. JaniJariJoniJori... Jokusinnepäin. 

Mutta kutittelin sitten karman kainaloita (katso uudestaan #1) ja sain puukkoa selkään eli "ongelma, johon ei ole ratkaisua": Andy McCoy. Jees. Legenda ja sitä rataa... Mutta mä en saa sen puheesta mitään selvää. Miten saisin tekstitykset 24/7:ään? Andy ei nyt helpota yhtään mun höpönlöpösuomenkaipuutani. Andy puhuu yhtä sekavaa/sekoilevaa "suomea" kuin minäkin. Dääm.

Sortuminen #3 - Salmiakki

Hercules käväisi siis työmatkalla konferenssissa Tanskassa. Joko kerroin, että juuri silloin kun mun paikat aukes ninjoille? Niin. En ole katkera tästä tai mitään. Pois se minusta. Mutta silti. Viturallallei.

Hercules on hyvin koulutettu tapaus. Hercules on asunut Suomessa tarpeeksi monta vuotta ja lukenut "Avain onnelliseen avioliittoon"-käsikirjan luvun "Kuinka pidän suomalaisen vaimoni onnellisena kun käyn Pohjoismaissa". Tässä nääs tuliaiset: 

salmiakki-normal.jpg

Hercules on PARAS! Vaikka mulla on verenpaineongelmia, niin.... Sanokoot suonet sitten poks vyötärönauhan kanssa, nyt on kaappi täynnä salmiakkia ja Marianneja! Parhautta! 

Hercules jossain sivulauseessa sitten totesi, että "joutunee" ehkä ensi viikolla käymään Helsingissä. Paskahalvaus. HELSINGISSÄ??? Taisin antaa sille niin orvon koiranpennun katseen, että se joutui heti lisäämään (se käsikirja, se käsikirja...) että "totta kai jos siellä joudun käymään niin sä tulet mukaan".

Kymmenen pistettä ja salmiakkitäytesuklaata ääntä kohden (jo sana "salmiakkitäytesuklaa" saa mut hymyilemään. Ihana ihana suomenkieli!!!). Mun Hercules on best. Tosin, lukekaa uudelleen #1. En uskalla olla siis toiveikas Helsingin keikan suhteen. 

Muoks.

Tehän tiedätte jo mun kaksimielisestä lukihäröstä, joka ei ole oikea lukihärö? Pieru-corgi kuuluu siis tähän kategoriaan. 

Siskoni lähetti äsken meilin. Avatessani sitä, jokin hitsasi kiinni ja tietsikka alkoi näytön skrollauksen nopeasti alas ilman, että painoin mitään. Eli meili niin sanotusti vilahti silmissäni nopeasti. Viimeinen lause näkyi näin: perkele, pamautin sääreni kipeästi appiukkoon. Koukku. Homo.

SAY WHAAAAAAT???!!! Eihän mun siskoni koskaan tollasia päästele, mitä ihmettä?!?! Onko niillä jotain kränää appiukon kanssa, siskoni täräytti vasemmalla koukulla päin näköä ja haukkuu nyt homoksi? Aikamoista, etten sanois.

Kiireisesti, leuka edelleen lattialla hengaillen, skrollasin näytön takaisin ylös ja luin lauseen uudestaan: perkele, pamautin sääreni kipeästi appiukon auton peräkoukkuun. Jomo. 

Helpotuksen huokaus. Sisko on vielä sisko.