....Tuleeko huomenna pou....*LÄISKIS*!!!

*LÄISKIS LÄISKIS*

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH!!!! 

*LÄISKIS*

 

 

Mutta kelataanpa muutama hetki taaksepäin.

 

 

Hercules siis toi ensin kotiin lohturuokaa (ks. eilinen päivitys). Herkullisen roskaruokalounaan jälkeen sammahdin olohuoneen sohvalle (ahmiminen on kauhean rankkaa, tuli kalorikooma) samalla kun Hercules jatkoi työpäiväänsä kotitoimistolla. Kolmen tunnin kokouksen jälkeen tuo kokkaili meille illallisen (!) ja loppuilta menikin sitten ruoan, leffan ja karkin merkeissä. Ugh. Joskus lohtusyöminen on ainoa vaihtoehto.

Myöhemmin illalla alkoi taas kovemmat kivut. Heitin huiviin sekä ibuprofeiinin että parasetamolin (yhdistelmä, jonka opin sairaalan lääkäriltä kaavinnan jälkeen) ja yritin nukkua. Nnnnnngh. Ei. Au. Ei onnaa. Au. 

Yhdeltä yöllä kävin tulpan vaihdossa ja samalla nykäsyllä tapahtui kaksi asiaa: kasa hyytymiä tippui pönttöön (menkat MY ASS eli hei hei sille joka yritti tarrata kiinni) ja talouden ainoa valo sai eteisen lattian liikehtimään silmäkulmassani. Fukkendaalis.

Iloinen pikku metsätorakkahan (ei siis sama kuin torakka, joka viihtyy sisällä ja syö jämiä vaan tämä lajike asuu puissa, haluaa kauheasti aina valoon ja osaa perkele LENTÄÄ) se siinä kovasti pyrki tykö kun tuijottelin valossa tulppaa ja pönttöä. 

Flirttaileva pikkuhirviö. Teki hienoja silmukoita, vähän niinku diskon tanssilattialla kiimainen kolli, joka yrittää pokata... Moooooi... Käytsä usein täällä.... Kiva mekko.... Teille vai meille....Noooo....Älä nyt oo tommonen.... Kamaaaaan......Live a little.....

Koikkelehdin niin notkean kaariloikan pöntöltä torakan yli eteiseen kärpäslätkää hakemaan, että kaikki pilatesta, baletttia ja joogaa harrastavat olisivat kateellisia. Ja sen jälkeen tähtäsin ja lätkäisin. Lätkäisin ja lätkäisinpä uudelleen. Ja uudelleen. 

Samalla tilanteen absurdius sai täyden otteen ja aloin hihittää itsekseni ääneen. Siinä minä alasti, verta valuvana eteisessä lätkin lattiaa mielipuolena. Torakkahan litistyi ekalla lätkäisyllä mutta mä varmistelin sitä vielä muutamalla kovalla lisälätkäisyllä. En ymmärrä miten Hercules ei herännyt siihen metakkaan (toisaalta, Hercules on kasvanut perheessä, jossa perheen isä nukkuu makkarin ovi auki, kuorsaten Richterin asteikolla 6.2 vähintään. Hercules ei herää mihinkään). 

Hetken siinä hihittelin kippurassa ennenkuin palasin vessaan siistimään itseni ja hyppäämällä nyt kaksiulotteisen torakan yli takaisin makkariin.

Kivut lievittyi hyytymien ulostulemisen jälkeen ja sain unta joskus kahdelta yöllä, vain herätäkseni klo 6 aamiaisen tekoon.

Kooma korjaa.