Edelleen tihuttaa (ei koskaan tarpeeksi pikkareihin asti, välillä loppuu vaan alkaakseen uudestaan) ja se syö naista. Pahasti. Koettu on, draamaa luvassa. 

Vietin illan Herculeksen kainalossa nyyhkien, leffoja katsellen, karkkia syöden. 

Yön nukuin aivan koomassa, tosin tämä tihuttelu tunkeutui uniinkin. Kuinkas muutenkaan. 

Aamulla tehtiin Herculeksen kanssa Game Plania ja sovittiin miten edetään. Jos menkat ei ala ens viikon aikana ja tihuttelen yhä, menen joka tapauksessa omalle gynelle tarkistuttamaan tilanteen, sanoi pissatikku mitä sanoo. Jos menkat alkaa, ei toimenpiteitä. Jos kipu alkaa jossain, se on suoraan päätä lekuriin (totta kai pelkään ulkopuolista jos tää tihuttelu vaan jatkuu). 

Turvotus on ihan kamalaa mutta voi olla ihan normi PMS-turvotustakin (tosin edelleen ihan liian aikaisin omaa kiertoa kun katsotaan, 8-9 päivää pitäis olla vielä mulla täysin vuodotonta aikaa). Pahan olon pistän ihan oman pääni piikkiin kun stressaan tilannetta niin paljon. Tissien pakotus on PMS-puolella rintoja, se lienee tällä hetkellä mun ainoa oljenkorteni... Huokaus. Pää hajoaa. Mä en jaksais taas tätä... 

Päätin antaa itselleni veribreikin ja heitin tamponin tuherooni, ettei tarttis sitä laimeaa vanhaa verta katsella. TMI, tiedän. Sori. Mutta on syynsä sille, miksi kutsun tätä blogia "ronskiksi" blogiksi. Tänne on hyvä purkaa näitä tunteita ja niihin palata jos myöhemmin miettii, että millos mikäkin oireilu alkoi. Ja jos tämä on joku menkkahommeli, on hyvä sitten ensi kuussakin tulla lukemaan että miten tämä menikään, aika kun kultaa muistot. :)  

Nyt Herculeksen kanssa kaupungille, jotta saisin muuta ajateltavaa. Ihan terveellistä, sanoisin.