Meinasin eilen kirjoittaa tosi tylsän entryn.

Draftiin jäi kummittelemaan artikkeli, missä kerroin kuinka jaksoin eilen liikkua paremmalla teholla, tuunasin kämpän ja valmistelin kana-chorizo jambalayaa omalla cajun-maustesekoituksella ja kirjoittelin vielä siitäkin, että torstaina tein hitaasti viinissä haudutettua possua ja hyvää oli. Lisäksi kerroin siitä kuinka vastarakastuneen oloisesti Hercules käyttäytyy, se on ihan höpö. Koko ajan kimpussa ihan kuin se ei olis ennen naista nähnytkään. ;)

Onneks tokenin enkä postannut mun melkein-lifestyle-hömppä-kirjoitustani! Huh! 

Illalisen teon yhteydessä sain nääs taas muistutuksen siitä kuinka mun katu-uskottavuus on nollissa. Jos tulis taistelu, mä en valitsis aseeksi puukkoa, miekkaa tai pyssyä. Ehei! Mun weapons of choice olisivat puulusikka ja muovirasian kansi. Kyhyllä. 

Tapaus A: Puulusikka teloi sormeni.

Jambalaya tarttui pannuun niin ätäkästi, että rapsuttelin ja hinkkailin sitä puulusikalla. Ei auttanut, piti ottaa järeämpi ote ja käyttää raakaa voimaa. Hinkati hinkati, kunnes tunsin otteeni lipsuvan lusikan varresta. Luulin sen olevan hikeä mutta kuinkas ollakaan.... Lusikka oli poistanut sormesta pitkältä matkalta ihon ja sehän olikin sitten verta. Jes. Facebook-status nro #1 suoritettu ja ihmisiä nauratettu. Joku sanoi "wooden spoon massacre". Ehhehe ehhe. Hauskaa oli taas ihmisillä mun kustannuksellani. Ja hyvä niin. Itseänikin nauratti. Tosin, sormeeni myös aikuisten oikeasti sattui.

Tapaus B: Muovirasioiden kannet teloivat jalkani.

Kun päätin pistää ruoan tähteet jääkaappiin, yritin löytää itselleni sopivaa rasiaa jääkaapin yläpuolella sijaitsevasta kaapista. Vaikka olenkin 178cm pitkä, en ole tarpeeksi pitkä nähdäkseni hyllylle. Sokeana siis hamuilin. Ja törkkäsinpä sitten kasaa, johon oli pinottu melkein kaikkien rasioiden kannet. Näin kyllä, että ne lähtivät tulemaan alas... Mutta nehän on vaan muovisia kansia, mitä ne nyt tekis. En sitten siirtynyt alta pois. Olis kannattanut. 

Jep, yksi rasian kansi tuskin tekee damagea. Mutta niputapa niitä parikymmentä yhteen, tiputa ne kulma edellä parista metristä ja vielä napakymppi kahden jänteen väliin jalassa, niin joo. Voin kertoa, että vintti meinas pimetä kivusta. Facebook-status #2 suoritettu ja taas sai ihmiset nauraa mun kustannuksella. "Toihan on vähän niinku murtais varpaan hammasharjalla" sanoi isäni. Niin niin. Hahhahahaaa ja hehhehehehe, taas on Xena vauhdissa. Vidyy. 

Huoh. Yö meni katkonaisesti kun jalkaa ja sormea pakotti aina välillä. Saas nähdä mitä jalkaruhje sanoo kun heitän jalkineet jalkaan ja lähden kaupungille. Onko liian myöhäistä hankkia pyörätuoli ja pistää Hercules lykkimään mua ylämäkeen?