Mietitäänpä hetki kosmisia kuvioita. 

Tiedättehän tarinoita henkilöistä, jotka myöhästyvät lennoiltaan ja siksi heidän henkensä säästyvät samaisen koneen tuhoisassa onnettomuudessa? Itse henkilökohtaisesti vihaan ja pelkään lentämistä ja olen aina varma siitä, että jokainen ilmakuoppa on lopun alkua. Lennän melkein joka kuussa ja silti vihaan sitä. Yök.

Mutta eipä tullut mieleenkään, että pääsisin kertomaan, että kohtalo puuttui peliin eikä me Herculeksen kanssa oltu Espanjan turmajunassa. Ja ei, en sano sitä vain saadakseni sääliä ja siksi, että oltiin vaan sattumalta oikeassa maassa. Kerron siitä siksi, että me aikuisten oikeasti suunniteltiin lentojen siirtoa ja junalla matkaamista pohjoiseen kyseisellä junalla, kyseisenä päivänä, kyseisenä aikana. Alvia-juna kun olisi mennyt ihan anoppilan lähelle ja anoppia on ikävä.

Päätettiin maanantaina, että ei tehdä anoppilaan sittenkään visiittiä koska se olisi maksanut liikaa (ja onneksi ei menty, koska kotona tosiaan odotti se "lyökää lyötyä"-lasku). Näin ollen emme nousseet turmajunaan. Lentokaan ei tuottanut ikäviä yllätyksiä (itse asiassa jonotukset kentällä kestivät pidempään kuin itse lento). Vasta myöhään illalla luin uutisista, että "meidän" mahdollinen juna oli onnettomuudessa.

Mitähän tässä pitäis pienen ihmisen tuntea?