Kuten arvasin, vaikka olenkin jo hyvin toipunut keskenmenosta, jouduin nyt käymään tapahtuneen yksityiskohtaisesti ja pitkän kaavan mukaisesti oman lääkärini kanssa läpi (koska jouduin lähtemään keskussairaalaan yksityissairaalan sijaan keskellä yötä ja kommuniointi on tällöin katkonaista lääkärin ja sairaalan välillä). Itkuhan siinä sitten tuli ja Herculeskin nieleskeli kun kävin läpi tapahtunutta. Ehkä se tunti, joka jouduttiin istumaan viimeisillään raskaana olevien keskellä odotushuoneessa, vaikutti hieman asiaan. 

Lääkäri ei ollut lainkaan tyytyväinen keskussairaalan testeihin ja yrittää saada lisätietoa tuloksista (ja patologilta) ja samalla kehotti kovasti vaan yrittämään uudestaan (tosin sanoi hymyillen, että jos ei tällä kertaa ekalla yrittämällä nappaa niin en sais pelästyä, se siis ei ole epänormaalia. Heh. Hercules protestoi, että hui hai, varataanko seuraava aika jo heinäkuun loppuun, se aikoo tehdä ninjojensa kanssa tuhoa lähiaikoina).

Samalla sain tietää, että pääsen jatkotutkimuksiin jos tulee toinen keskenmeno. Suomessa luku olisi kolme. Jostain syystä täällä otetaan paljon herkemmin ja vakavammin jos kaikki ei heti menekään nappiin. Ja samalla mentiin eri syitä läpi miksi keskenmenot tapahtuu ja kuinka harvinaisia ne on kun kaikki näyttää ultrassa jatkuvasti hyvältä. Niin. Aika lakonisesti kommentoin, että lucky me. Aina jos jokin vaan voi mennä meidän elämässä vikaan niin se satavarmasti myös menee. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Karma käyttää aina sopimuksen porsaanreikiä hyväkseen epäedullisesti meidän kannalta. Nähty on. Koettu on. T-paita aiheesta ostettu.

Lekuri hämmästeli meidän avointa suhdetta ja sitä, että Hercules halusi olla ronklauksessa mukana ja että se ei häirinnyt minua lainkaan. Meillä kun ei ole salaisuuksia eikä ole olemassa asiaa, joka olisi meille kiusallinen. Ja totta, ei siellä vastaanotolla yhtään miestä kyllä ollut. Mielestäni taas tämä on "meidän" projekti (eli ei vain minun) ja miehellä voi olla kysymyksiä joita minä en osaa kysyä, joten parempi kysyä lääkäriltä suoraan, tiedemies kun on. Voivat puhua latinaa keskenään (insert silmien pyöräytys here).

Kohtu oli palautunut hyvin, torvisoittokunta näytti hyvältä (ei kystaa tai muuta epänormaalia) ja kohtu kovasti valmisteli siellä runsaita ja varmana kivuliaita menkkoja, joiden lekuri veikkasi alkavan än-yy-tee-NYT (Tietenkin. Naurettiin sitten yhdessä sitä, että ne alkaa heti kun otan bikinit rantalomalla esiin). Kerroinkin, että mä tunnen kyllä, että mun kroppani valmistelee jotain kauheaa koska vatsa on niin kireä ja rinnat aivan älyttömän isot. Siis Dollyt. Daisarit. Melonit. Pamelat. Milkkerit. Keilapallot. Uuuugh. Sais vähän laskea tää turvotus, siis. 

Nyt ei auta itkut markkinoilla vaan on aloitettava operaatio pikapakkaus. Herätys klo 3 yöllä, kiitos EasyJet!